4. marraskuuta 2011

Voikun elämä menis niinku elokuvis

Saavut kouluun normaalisti. Olet iloinen, hymyilet mulle niinkun aina. Katsotkin mua. Koulupäiväni kuluu sun takaraivoosi tuijotellessa, odottaen sitä hetkeä, kun saan koskea sinua.
Odotan linkkiä. Se on saatana taas myöhässä.. Sä maleksit hitaasti ovesta ulos. Olemuksesi on niin upea, että hengitykseni salpautuu. Olen kaivannut olemustasi, ääntäsi, nauruasi, askeleitasi.
Koulun penkeillä istuu joku pariskunta toisiaan suudellen, he ovat sulkeutuneet omaan maailmaansa. Olen kateellinen heille. Koputat olalleni, ja kysyt varovasti "mitäs sä odottelet?" Vastaan hieman tympeästi " No linkkiä" "mä voin jäähä tähän sun kans odottelemaan." Hymyilet ihanasti, sulan hunajaksi aina katseesi nähdessä.
Olemme jonkin aikaa hiljaa, ja kysyn,  "Millainen viikon loppu sulla oli." "Ihan jees, normaali viikonloppu." Yhtäkkiä näyttää, että muistit jotakin. Kaivat repustasi jotakin. Löydät sen kaikkien säbäkamojesi alta. Se on jokin pieni. Avaat sen. Siirrät hiuksesi vasemmalle olkapäälleni, ja hämmennyn. Varovasti asetat sen kaulalleni, se on koru, kaulakoru. Napsautat lukon kiinni. Halaat ja suutelet minua varoen, aivan kuin menisin rikki. "Heidi, haluisiksä alkaa mun kanssa. Oon mietiiny tätä jo kauan, ja kysyin niinaltakin, kannattaako tämä." Olen häkeltynyt. kyynel vierähtää silmäkulmastani, ja vastaan: #Miten voinkaan kieltäytyä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Post a comment, you make me happy :)♥